|
Siunaavien käsien alta arkeen. |
| Tulosta |
|
Eilinen sunnuntai oli minulle ja perheelleni hyvin tärkeä ja
mieliinpainuva päivä. Seurakuntien vastuunkantajat Kiuruvettä ja
Siilinjärveä myöten olivat tulleet yhdessä seurakunnan väen kanssa
toivottamaan siunausta palvelustehtävääni seurakuntatyöntekijänä.
Voi kunpa herkässä juhlassa esiin tuodut evästykset pysyivivät tuoreena mielessäni silloinkin kun porstuaan pyryttää. Alanteen Ahti on saanut yhdeltä seurakuntalaiselta arvonimen "emeritus". Tämä täysin palvellut (ja mielestäni seurakuntaneuvoksenkin arvonimen ansaitseva) veteraani jakoi tuttuun luotettuun tapaansa elämän ohjeita muutamaa kymmentä vuotta nuoremmalle työtoverille. Äidin puhe kosketti henkilökohtaisuudellaan ja toivon näköalallaan niin, ettei kyyneleitä pidättänyt mikään. Kiuruveden Vesa, Sonkajärven Pertti, Iisalmen Eki, Lapinlahden Petri, Siilinjärven Tuomo ja Tuulikki sekä Nilsiän Jorma puhuivat rohkaisevasti ja innostavasti.
Oman herkän kosketuksen taivaallisiin koimme Annin ja Villen musiikissa ja tietenkin Heimo Enbuskan jokaisessa sanassa. Vahvana jäi soimaan Heimo- työtoverin savi-ihminen- laulu. Setä Kyösti antoi lääkkeet palvelusessa onnistumiseen: Tule ensin Jumalan itsensä puhuttelemaksi ja puhu sitten niin kuin Jumalan sanoja. Julista kiertelemättä ja tekemättä kompromisseja hienotunteisuuden vuoksi. Kyöstin Aino- puoliso kertoi, miten hän oli kantanut kutsumustani Jumalan eteen jo vuosia sitten.
Juhla päättyi yllemme ojennettujen siunaavien käsien alle Heimon johtaessa yhteiseen rukoukseen: "Ja he (kalastaja-opetuslapset) jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta... Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä..."
Kiitos tuosta tärkeästä päivästä!
|
