|
Sävähdyttäviä yhteyden kokemuksia |
| Tulosta |
|
|
Kolme suurta tapahtumaa viime viikoilta palautuu toistuvasti mieleeni.
Ensimmäinen oli kaikkien kyläläisten tunteman Hilkan surujuhla. En ole koskaan ennen ollut sellaisissa hautajaisissa, jossa koko kunnan väki tuntui olevan liikkeellä. Kirkko oli aivan täynnä. Surun eläminen yhdessä tuntui syvällä. Kun katsoin hautausmaalle virtaavaa ihmismerta, iski mieleeni vanha valokuva, jossa sankarihautajaissaatto asteli tuota samaa reittiä. Tuollainen osanotto ja toisaalta yhteyden kokeminen ei voi olla jättämättä hoitavaa jälkeä sieluun.
Toinen tilaisuus Nilsiän kirkossa taas oli ilojuhla. Sielläkin oli "tupa täynnä", kuulemma pitkälti kuudetta sataa vierasta. Juhlittiin kahden seurakunnan työntekijän viisikymppisiä. Seurakuntamme pastorilla Heimolla oli juhlassa musiikkivastuuta ja sain olla paria laulua säestämässä. Näiden päiväsankarien sydän on samalla tavalla avara, kuin oli Hilkankin ja se näkyi juhlaväen määränä. Oli hauska tavata tuttuja ja tutustua uusiin ystäviin.
Kolmas tapaaminen viime viikolta oli Nilsiän Helluntaiseurakunnan upasti järjestämät Savon maakunnan työntekijäpäivät. Niille osallistui satakunta seurakunta-aktiivia. Päivien teemana oli kommunikaatio (=viestintä ja vuorovaikutus) seurakunnissamme. Ikänään en vastaavissa pippaloissa ole saanut niin sydämestä nauraa, kun tilaisuutta luotsanneet lapsuuden toverit, päätoimittaja Leevi Launonen ja pastori Heimo Enbuska käyttivät savolaista sananrieskaa. Päivän aihe oli vakava, ja sen tietäen veljet muistivat vanhan sanonnan, jonka mukaan nauravaan suuhun on hyvä heittää totuuden siemeniä. Kiitos tästäkin yhteyden kokemisen mahdollisuudesta.
Pitääpä tässä ihan ruveta miettimään omia viisikymppisiä elokuussa 2010...
|
