|
Ihmesöllykkään on joutunut isänmaa, kun valta ei tunnu
kelpaavan enää kenellekään. Eikä ainakaan sopivia leikkikavereita
hiekkalaatikolle tunnu löytyvän niin sitten mistään.
Pelin aloitti Mari Kiviniemi loukkaantumalla äänestäjiin
niin perusteellisesti, että meni omiensa kanssa omaan nurkkaansa ja ilmoitti aloittavansa Keskustan lihotuskuurin.
Sitten iski nyrkin pöytään Timo Soini, joka sanoi, ettei
ropoakaan Euroopalle, tahi minä en leiki hallituspeliä kenenkään kanssa. Hänen
kannattaisi sen verran pelikenttää seurata, että tilanteet Euroopassakin ovat
jo noista ensi jeementelyistä muuttuneet aika lailla.
Ja niinpä marssivat hallituspöydän äärelle Jutta ja Eero.
Solmivat arvonlisäveroista ja muista tavoitteistaan soman hirttoköyden ja
ryhtyivät siihen kiikkumaan Kokoomuksen nenän alle.
Kokoomus-Kimmo ja Jyrki taas olivat esikuntineen demarien
kanssa verotusasioista ihan päinvastaista mieltä. Nämä toisilleen
välttämättömät kaverukset olivat päättäneet demariyhteistyön lopputuloksen jo
ennen kuin leikki ehti alkaakaan.
Viheriät taas ripottelivat tuhkaa vaalien jälkeen päällensä,
mutta liehuivat jo hallituspöydässä suuren innon vallassa, että josko tästäkin
kattauksesta jotakin heillekin heruisi.
Vasemmistoliiton neuvotteluihin taluttivat demarit
saadakseen tulppaa tulevan hallituksen oikeistolaiselle vyörytykselle.
Sinisilmäiset toverit, tulen ja veden risteytys ei tule onnistumaan!
Kristillisdemokraatit ovat olleet hissukseen kuin
heinäseipäät, ettei vaan isojen poikien korttitalo kaatuisi ennen aikojaan.
Ainoaksi viestiksi neuvotteluista on jäänyt Helsingin Sanomien tieto, että
päinvastoin kuin vaaleissa vaadittiin, KD:kin olisi jo taipunut arvonlisäveron
korotuksen kannalle. Mene ja tiedä.
Rkp on tuttuun tapaansa kuin entisajan Illodin, ei tee hyvää
eikä pahaa, kunhan oikeissa pöydissä päästään istumaan.
Puolueiden puheenjohtajia vaivaa uskomaton öykkäröintimentaliteetti.
Ajatellaan, että ”menköön Suomi-neiti ja siinä sivussa vaikka joko Eurooppa
vaikka ***vettiin, niin se ja sama, kunhan minä saan olla ratissa!”
Uudet vaalit eivät umpikujaa ratkaise, elleivät
perussuomalaiset saa yli 50 prosentin kannatusta. Eivätkä varmasti saa.
Silloinhan he voisivat ihan reippaasti vetää Suomen letkut irti raihnaisesta
Euroopasta. Pääsisimme silloin oman onnettomuutemme sepiksi kertaheitolla.
Eiköhän puolue-eliittimme sittenkin kannattaisi ennemmin ottaa vähän nöyrempi
asenne ja kannatuksen tippumisen uhallakin käydä tekemään sitä työtä, mihinkä
kansalaiset ovat edustajamme sinne Arkadianmäelle valinneetkin.
|
