|
Kertooko eri kristittyjen linnoittautuminen omiin leireihinsä vahvasta vai heikosta identiteetistä?
Kullakin on oma hengellinen kotinsa. Se tulee tuntea omaksi, läheiseksi ja hyväksi paikaksi, jossa oma hengellinen vakaumus kasvaa. Siellä on lupa tuntea yhteyttä omien ja Luojansa kanssa. Jokaisessa hengellisessä kodissa on juuri sille kodille ominainen ilmapiiri ja seurakuntajärjestys. Yksissä kodeissa katto korkealla, toisissa seinät leveällä ja kolmansissa ne näyttävät olevan pelottavan lähellä toisiaan.
Kristilliset seurakunnat ovat alkuisin kaikki samasta lähtöajatuksesta, Kristuksen seuraamisesta; "kristitty" - sana oli alunperin haukkumanimi Jeesuksen seuraajista. Mutta jo ensimmäisestä vuosisadasta alkaen eri seurakunnat alkoivat painottamaan asioita toisistaan poikkeavasti. Kirkkohistoriansa lukeneet tietävät, miten mitättömistäkin erimielisyyksistä ovat kristityt saaneet aikaan lihavat riidat keskenään. Tämä on koko kristikunnalle kipeä haava. Haavoja on menty sitten nuolemaan omien hengenheimolaisten pariin. Kunnes taas jossakin vaiheessa sielläkin on tullut joku toinen syy hankkiutua muista erilleen.
Eroon johtavat syyt eivät suinkaan aina ole hengelliset. Päinvastoin, monesti ne ovat Hengen puutteesta johtuvia. Aatamilainen luontomme syöttää ihmismieleen oikeassaolemisen ihanuutta, joka saattaa saada hengellisissä ympyröissä perin pyhitetyt muodot. Vähän niinkuin avioerossa puolisot, jotka eivät ehkä halunneetkaan tehdä kaikkea suhteensa puolesta, toteavat vain "kasvaneensa erilleen". Vaikka kumpikin on kasvanut oman itsensä ympärille.
Kun kristityllä on vahva hengellinen identiteetti, toisin ajattelevia kristittyjä ei tarvitse pelätä. Jos taas pelkää, että "ekumenia- infektio" kaluaa sielun tyhjiin, onkin viisaista pysyä eri tavalla uskovista loitolla.
Kaikki kristityt ilmoittavat menevänsä kuoleman jälkeen Taivaallisen Isän luo. Kristus puolestaan kertoi olevansa ainut ovi Isän luo. Miksi en voisi siunata toista kristittyä, joka tunnustautuu hänen seuraajakseen, mutta on toisessa hengellisessä kodissa?
Toisten kristittyjen ja kaikkien ihmisten siunaamisen yksi näkyvä muoto on kristittyjen yhteyden rukousviikko, jota tammikuussa vietetään. Viikon tilaisuuksiin osallistumalla voimme viestittää toisillemme, että olemme Jumalalle kaikki yhtä rakkaita. Yhtä kallis hinta on jokaisesta maksettu.
Ainkaan minun helluntailaisuuteni ei toisten kristittyjen siunaamisesta väljähdy.
|
