|
Rautavaaran kunta ja alueen kansanedustajat ovat moneen kertaan yrittäneet saada yleisenä läpiajotienä käytetyn Kiparintien valtion hoitoon.
Itse olen kääntynyt asiassa mm.puheenjohtaja Timo Soinin ja
liikenneministeri Anu Vehviäisen puoleen asian korjaamiseksi. Molemmat
ovat luvanneet tutustua asiaan, mutta edes kielteistä viestiä ei
kummaltakaan ole tullut.
Näin olen asiaa heille perustellut:
Hätähuuto Rautavaaran
Kiparin tien ylläpidon puolesta
Taustaa
Kiparin yksityinen metsäautotie rakennettiin 1970- luvun
alussa keskusmetsälautakunta Tapion toimesta ennen muuta puutavaraliikennettä
varten. Tien vaikutusalueella oli tuolloin kymmenkunta kotitaloutta. Yksityiset
tienvarren maanomistajat epäilivät jo tuolloin joutuvansa yleisen tien käytön
maksumiehiksi. Tapio ajoi hankkeen kuitenkin läpi ja tien alle lunastettiin
maat.
Tiellä on vuonna 2007 88 osakasta ja niistä vain viisi
vakituisessa asuinkäytössä. 10 kilometrin mittainen Kiparin yksityinen
metsäautotie on sikäli poikkeuksellinen tapaus, että se palvelee suurimmalta
osaltaan läheisten kylien asukkaiden oikotienä kotikylän ja kirkonkylän
välillä. Suurin osa sen liikenteestä on yleiselle tielle kuuluvaa
läpikulkuliikennettä.
Vääryyttä ei haluta
korjata
Tien hoitovastuun siirrosta valtiolle on tehty useita
aloitteita. Muutama vuosi sitten tielle tehtiin iso peruskunnostus toiveilla,
että valtion olisi helpompi ottaa vastaan kunnostettu tie. Turha toivo!
Liikennelaskenta näytti, ettei tie olisi kyllin vilkas kruunun raitiksi. Viimeisin
bumerangi saatiin kesällä 2007: Tiepiiri ei edes ottanut hakemusta käsittelyyn,
kun edellinen hakemus oli alistettu Liikenneministeriölle.
Täälläkin metsäfirmat rakentavat vuosittain ja ylläpitävät
metsäautoteitä omin kustannuksin. Metsäkartanolle rakennettiin varta vasten 7 kilometrin tie ja
vieläpä päällystettiinkin valtion hoidettavaksi. Olisi ollut perin outoa, että
tienvarren maanomistajilla olisi ryhdytty sitä maksattamaan.
Mitä pahaa Kiparin tien varren asukkaat ovat tehneet, että
heitä ei kohdella tässä oikeusvaltioksi kutsutussa maassa tasavertaisesti? Kuka
valtion tieviranomaisista laatii taulukot liikennemääristä, joihin vedoten tien
ylläpidon siirtäminen valtiolle on näihin asti tyrmätty?
Kohtuuton tiemaksu
maaseudun pienyrittäjälle
Pienimuotoista perinnematkailuyritystoimintaa harjoittavalle
maatilallemme on tarpeen käyttää Kiparintietä asiointiin 30 (lue:
kolmenkymmenen) metrin matkalta siirryttäessä Nurmeslahden tieltä
yksityistiellemme. Tilamme on Kiparintien toisessa päässä. Matka kirkonkylälle
on Nurmeslahden tietä vain kaksi kilometriä pitempi kuin pitkin Kiparintietä.
Emme tarvitsisi Kiparintietä mihinkään muuhun kuin tuohon 30 metrin siirtymiseen.
Ja mitä me maksamme joutuessamme kuluttamaan Kiparintietä
nuo metrit? Vuonna 2006 yksikkömaksu oli 353,63 euroa, vuonna 2007 403 euroa vuodessa
(nousu 14% vuodessa!) ja vuonna 2008 399 euroa.
Sen päälle pidämme kunnossa käytännössä omin kustannuksin
pari kilometriä tilan sisäisiä teitä. Yksityisteiden kunnossapitomenot ovat
vuodessa keskimäärin noin 1.000 euroa kilometri, joten hintaa tulee
köryyttämiselle.
Köyhän kunnan rahan
reikä
Rautavaaran kunta on suurin tiemaksun maksaja 934,72 euron
yksikkömaksulla (vuonna 2007). Lisäksi kunta avustaa tiekuntaa (vuonna 2007 880
eurolla). Kunnalla on Kiparintien varressa on kaavoitettuja ja maastoon
merkittyjä loma-asuntotontteja parikymmentä, yleinen uimaranta ja lähtöpiste
patikointireitille Pohjois-Savon kolmanneksi
korkeimmalle mäelle Paljakalle. Jos alueelle saataisiin loma-asutusta,
se toisi kiinteistöverotuloja kunnalle.
Hyötyjät hyötyvät ja
maksajat maksavat!
On Kiparintiestä hyötyjiäkin:
- Puutavarafirmat
ajavat tuhansin kuutioin puutavaraa tien varresta, eivätkä maksa siitä
mitään (elleivät omista metsää tien varressa).
- Siikajärven-
Nurmeslahden alueella asuvat ja kaikki muutkin tiellä liikkuvat käyttävät
sitä läpikulkuun - silloin kun se on ajettavassa kunnossa, ilmaiseksi.
- Ammattiautoilijat
hankkivat tuloja käyttämällä tietä.
- Satunnaiset
lomalaiset, marjastajat, metsästäjät ja jokakeväinen Kipari Sprint - rallikilpailu
kuluttavat tietä eikä tiemaksuja siitä heille tule.
Mutta tienpidon maksajiksi kyllä kelpaavat jopa Keyrityn
saarissa asuvat lomalaiset, jotka hyppäävät veneisiinsä Kiparin tien varresta. Keljuksi
tilanteen tekee vielä se, että tienvarren asukki ei mitenkään voi vapautua
maksuista. Puomia tielle ei voi laittaa. Läpikulkijoita ja rahdin kuljettajia
ei millään saada maksumiehiksi vaikka juuri he aiheuttavat tielle suurimman kunnossapitotarpeen.
Mitä pitäisi tehdä?
Asiaperusteita Kiparintien hoitovastuun siirtämiseksi
valtiolle on varmasti riittävästi.
- Olisi
nostettava laajalla poliittisella yhteisrintamalla Kiparintien tilanteen
kaltaiset vääryydet julkisesti esiin.
- Liikenneministeri
ja -ministeriö on laitettava vastuuseen maaseudun asukkaiden
epäoikeudenmukaisesta kohtelusta näissä tieasioissa.
- Toivon
puheenjohtaja Timo Soinin kokoavan itäsuomalaiset kansanedustajat viemään
tätä asiaa korkeimpien päättäjiemme ratkaistavaksi. Tämä ei totisesti ole
siltarumpupolitiikkaa vaan yksi testi politiikoille ja ministeriön
virkamiehille heidän oikeudenmukaisuuskäsitteestään.
Kiparintien hoitovastuu on aivan eri pohjalla, kuin
kylätien, jota käytetään vai muutaman sen varrella sijaitsevan talouden
tarpeisiin. Välikysymys Eduskunnassa ei riitä asian todelliseen korjaamiseen.
|
