|
Kansanedustaja Kari Kärkkäisellä (40 vee; onnea vaan!) on rohkeita ajatuksia. (Savon Sanomat 28.1.2010)
Hän tuskailee samaa, kuin jokainen kristillisdemokraatti: puolueen kannatuksen jämähtämistä alle 10 prosentin. Ja sitä tehden jäämistä oppositioon. On vaikea ymmärtää, miksi samaan aikaan RKP:lle avataan ovet kaikkiin mahdollisiin hallituksiin kun KD puurtaa niska hiessä hienoja periaateohjelmia. Niitä, jotka sitten hallituspuolueet kopioivat omiinsa.
Poliittiseen keskustaan kaavailtiin menneinä vuosikymmeninä koalitiota, joka syleili kuoliaaksi muun muassa liberaalit. No mutta kyllä isot puolueet ovat tarpeeksi liberaaleja ilman liberaalipuoluettakin. Kärkkäinen ihailee suurten puolueiden samanlaisia ohjelmia ja arveli niiden ehkä kelpaavan kd-läisillekin. Mutta juuri suurten puolueiden ohjelmien ympäripyöreyteenhän kansalaiset ovatkin tympääntyneitä. Isot puolueet palloilevat niin lähellä neutraalia keskustaa, kuin suinkin ilkeävät aatteellisuuttaan jossain taskun pohjalla varjellen.
KD: ei siihen suuntaan, vaikka valta kuinka makeaa olisikin. Nyt tarvitaan selkeitä aatteellisia linjauksia, että kansalaiset voisivat edes yhden puolueen tuntea omille arvoilleen läheiseksi.
Puolueet ja muut tahot kilvoittelevat mielikuvilla: Tarjolla on korvaa, jos kärsääkin. Löytyy vaaleanpunaista unelmahöttöä ja populistista kansan kosiskelua. Milloin eletään toivo-kampanjassa tai mässätään työläisten raadannan tuloksilla. Kristillisdemokraattien kannattaisi ajatella kahdesti, ettei sorruttaisi samanlaiseen helppohintaisuuteen. Selkeän aatteellisten linjauksen tulisi merkitä ihmisarvon nostamista kaiken politiikanteon yläpuolelle.
Emme ole vain perhepuolue, koska puolustamme niitäkin, joilla ei ole perhettä. Emme ole vain ekopuolue, vaan kannatamme luonnonvarojen järkevää käyttämistä. Emme ole myöskään vain konservatiivinen puolue, koska tiedämme, ettei kaikkea vanhaa ihmistekoista yksinkertaisesti voi iankaiken säilyttää.
Ajatelmissaan Kärkkäinen astuu isojen puolueiden housuihin, jotka kimpuroivat vain muutaman prosentin kannatuseroissa. Jos "myytäisiin" puolue jollekin niistä, niin "ostajalle" tulisi takuuvarmasti riittävästi kannatuksen kaulaa toisiin. Ja me päästäisiin jonkun mustan auton takapenkille. Eppäillä soppii. Kd-läiset ovat niin uskollista oman puolueen kannattajakuntaa, että ne hajaantuisivat niin kuin lauma ilman paimenta, kuka minnekin. Fuusiokumppani ei tuosta manööveristä juuri hyötyisi ja taas saataisiin yksi puolue laittaa arkistohyllylle.
Arvomme nousevat jäsentemme suhteesta Luojaan ja Jumalaan. Ja niistä ikuisista periaatteista, jotka on kerrottu raamatussa. Ne ovat niin syvällä meissä, ettei niillä tarvitse toisin ajattelevia hutkia. Mutta jos näiden totuuksien varassa aiomme kantaa vastuumme yhteiskunnassa, niin tarpeen on kaiken vallan kaipuun keskelläkin soveltaa itseemme sananlaskua: "Osta totuutta, älä myy".
|
